Desinfiointiaineen tuottaminen höyryksi

Desinfioinnin tarkoituksena on tuhota ja poistaa kastuneisiin rakenteisiin kehittyneet, mikrobi- pesäkkeessä olevat kosteusvauriomikrobien vegetatiiviset solut, ja pesäkkeestä sisäilmaan pääsevät itiöt. Rakenteista ja materiaaleista sekä sisäilmasta mikrobeja tuhotessa käytetään erilaisia menetelmiä, jotka kaikki kuitenkin perustuvat siihen että kosteusvauriomikrobien elinolosuhteita muutetaan tavalla jotka vaikuttavat niiden kasvuun ja elinkykyyn, kun muutos on riittävän suuri, mikrobit kuolevat.

Höyrydesinfiointi ylivertaisen tehonsa ansiosta varmistaa rakentajalle edullisen kokonaisuuden korjaustyössä, erityisesti vähäisistä purkutöistä syntyvien massiivisten työ ja materiaalisäästöjen muodossa. Lisäksi samalla käsittelyllä rakenteisiin jää bakteeri ja homekasvun estävä suojapinta, joka ulottuu myös materiaalin huokosverkostoon. Ilman mikrobien tuhoamista ja vahvaa, haihtumatonta suojakäsittelyä kosteus ja mikrobivaurioitunutta rakennuksen osaa ei kannata rakentaa valmiiksi, koska uusi mikrobipesäke voi kehittyä nopeasti samaan tilaan, vähäisenkin kosteuden johdosta.

Kaikilla menetelmillä eri kohteissa on kuitenkin rajoituksensa, on tunnettava sekä pesäkkeessä olevien vegetatiivisten mikrobisolujen, sekä erityisesti asuntojen ja työtilojen ilmaan pääsevien itiöiden desinfioinnilta suojaavien solukalvojen ja suojakapseleiden rakenne ja ominaisuudet, jolloin voidaan valita ko. kohteessa tunnistettuihin bakteereihin ja homeisiin tehoavat desinfiointiaineet ja suorittaa oikeat toimenpiteet varsinaisen pesäkkeen poistamiseksi lopullisesti.

Bakteerisolua ympäröi solukalvo, jonka paksuus on 8nm = 0,000008 mm, jos tämä mikrobin solukalvo vahingoittuu tai hajoaa,niin solu kuolee. Solukalvo on puolijähmeä, mutta sitkas, tämä ominaisuus johtuu kalvon sisältämästä kahdesta   fosfolipidikerroksesta, jossa on läpi kalvon ulottuvia proteiineja.

Fosfolipidikaksoiskerroksen kestävyys perustuu vetysidoksiin ja hydrofobisiin voimiin jotka johtuvat läsnä olevista rasvahapoista. Solukalvon fosfolipidit ovat osittain happomuodossa ja negatiivisesti varautuneita, osittain Mg²+ ja Ca²+ - suoloina.

Nämä kationit ovat oleellisia kalvon toimivuuden ja kestävyyden kannalta; ilman niitä negatiivisesti varautuneet fosfolipidit hylkisivät toisiaan ja lipidikaksoiskerros menisi epäjärjestykseen. Bakteereiden ja homeiden tuhoaminen tulikuumalla   desinfiointiliuoksen höyryllä ja nesteellä tehoaa hyvin, koska erityisesti kuuman kostea höyry tunkeutuu kaasuna helposti myös hydrofobisiin, rasvaisiin aineisiin solukalvon läpi ja tuhoaa mikrobisolun välittömästi turvottaen ja halkaisten sen.

Kosteusvauriobakteerit ja homeet eivät kestä yli 100 ºC: n lämpötiloja, joten ne tuhoutuvat jo pelkän desinfiointiliuoksesta tuotetun kuuman höyryn vaikutuksesta.

Kuumalla (yli 100 °C- asteisena) desinfiointiliuoksella höyrydesinfiointi onnistuu parhaiten silloin kun mikrobeja tuhotaan sellaisesta rakenteesta, johon on näköyhteys tai muutoin voidaan varmistaa kostean kuuman, höyryksi tuotetun desinfiointiaineen esteetön pääsy kosteus ja mikrobivaurioituneeseen kohteeseen. Desinfiointiliuoksen tulikuuma höyry ja neste etenee vaivattomasti materiaalin huokosverkkoon ( myös hydrofobisiin, rasvaisiin ) ja muodostaa huokosverkostossa kuivumisen jälkeenkin pysyvän, mikrobikasvun estävän suojan.

Materiaalin kosteus, joka on mahdollistanut rakenteessa mikrobipesäkkeen kehittymisen, selvitetään erikseen tilattavalla kosteusteknisellä tutkimuksella.

Rakenteen sisältämän kosteuden alentuessa bakteeri ja homepesäkkeen vaatiman vesiaktiivisuuden tason alapuolelle, myös mikrobikasvu pesäkkeessä käytännössä loppuu.