Julkisivujen betonirakenteiden lujuuden kehitystä ohjanneet määräykset
Julkisivubetonin lujuusvaatimus määräytyi elementtirakentamisen alkuvaiheessa 1954 betoninormien mukaan. Sen mukaan teräsbetonin lujuusluokan tuli olla vähintään K 20.
Uudet betoninormit 1965 määrittivät lujuusvaatimuksen K25:een. Tämä lujuusluokka säilyi minimivaatimuksena pitkään, vasta vuonna 1989 lujuusluokkavaatimukseksi tuli K 30 ja vuonna 1992 se muuttui K45:een, pienempää lujuusluokkaa oli mahdollista käyttää mikäli betonipeitteen suurentaminen oli mahdollista.
Vuoden 1993 (RakMK, betoninormit) muutti minimilujuusvaatimuksen K40:een, vuoden 2001 betoninormeissa lujuusluokka on säilynyt ennallaan ja raudoitteiden betonipeitettä lisäämällä lujuusluokka on voitu alentaa K35:een.
Vuoden 1954 betoninormeissa annettiin harjaterästen suojabetonin paksuudeksi 20mm. Betonielementtinormeissa 1963 katsottiin, että suojabetonivaatimus koskee vain kantavia rakenteita, eikä siten esim.sandwich- elementtien ulkokuorta. Minimivaatimuksena oli kuitenkin 10mm betonipeite raudoituksen päällä. Betoninormeissa 1965 harjateräksen suojabetonipeitteen minimiarvoksi annettiin 20mm ja sileän tangon 15mm.
Vuoden 1980 betoninormeissa ympäristöolosuhteet jaettiin luokkiin, jolloin mm.betonipeitteen paksuuden perusarvot määräytyivät näiden luokkien mukaan. Vuoden 1993 betonormit määritteli edelleen samat perusarvot suojapeitteiden paksuuksille. Vuoden 2000 betoninormeissa betonipeitteen paksuuksien perusarvot ovat ympäristöluokassa Y1 35mm ja Y2 25mm.
Vanhempien betoninormien (vuosina 1965-1989 lujuusluokkavaatimus oli vain K25) voimassaoloaikana valmistetut elementit ja rakenteet voidaan siten nykyisin vauriomekanismeja määritettäessä luokitella rakentamisen aikaisten määräysten mukaisen lujuuden perusteella selvään riskiryhmään, jota riskiä lisää vielä se seikka, että elementtirakentaminen oli vielä uusi ja kehittyvä teollisuuden ala.
Päätöksiä betonintutkimuksen suorittamiseksi erityisesti julkisivujen betonielementtien ja parvekkeiden osalta ohjaa siten myös vanhat betoninormit.
Käytännön betonitutkimuksessa on havaittu erityisesti julkisivuelementtien osalta, että rakenteet joissa betonin lujuus on K25 (betoninormit vuosina 1965-1989) vaurioituminen on selvästi voimakkaampaa kuin myöhemmin suuremmalla lujuudella K 30 (betoninormit vuosina 1989-1992) valmistetut rakenteet. Lujuudella K 25 valmistetut elementit ja betonirakenteet (rakennusten alapohjat ja perusmuurit, anturat sekä kantavat ja muut massiiviset rakenteet) ovat helposti kosteusvaurioituneet melko lyhyen ajan kuluessa, josta seurauksena betonirakenteisiin on syntynyt laajasti pakkasvaurioita ja karbonatisoitumisen johdosta myös lisääntyvää korroosioriskiä.
Lue myös Betonin karbonatisoituminen.
