Alapohjan kosteusvauriot
Betonin lujuus
Kaikkien rakennusten alapohjat muodostavat todellisen ongelman kosteudenhallinnassa. Aiemmin paljon käytetty perustamistapa on ollut valaa betonista pohjalaatta suoraan hienon täyttöhiekan päälle ja veden nousun katkaiseva kapillaarikatkon muodostava kerros (min. 200mm) puuttuu.
Ennen vuotta 1990 valmistuneiden rakennusten alapohjan ja perusmuurin valuissa käytettiin lujuudeltaan heikompaa (K-15 - K-25) ja huonosti vettä pidättävää betonia, joka nykyisiin K-35 - K-40 lujuusluokan betoneihin verrattuna kestää selvästi vähemmän veden painetta.
Betonin kapillaarihuokosten täyttyessä vedellä, myös betonin karbonatisoituminen -> neutraloituminen -> happamoituminen nopeutuu, ja happamoitumisen edetessä pH 5-8 tasolle, kosteusvauriobakteerit voivat kehittyä rakenteeseen pysyvässä vesiaktiivisuuden tasossa 0,87 aw.
Katso myös osio Betonin tutkimus.
Alemman lujuusluokan betonilla rakennetut perusmuurit sekä pohjalaatta kastuvat ja neutraloituvat (happamoituvat) varmasti jossakin vaiheessa rakennuksen elinkaaren aikana ja mahdollistavat siten aktinobakteereiden (mm. sädesienibakteeri) pesäkkeen kehittymisen betonin huokosiin.
Kapillaarinen kosteudennousu maanvaraiseen pohjalaattaan ja perusmuuriin alkaa kiihtyä usein silloin, kun salaojat puuttuvat tai menettävät toimintakykynsä.
Katso kosteusvaurioissa esiintyvistä bakteereista ja homeista lisää osiossa Bakteerit ja homeet.
Myös betonista rakennetut tuulettuvat alapohjat aiheuttavat kosteusongelmia sekä varmaa bakteereiden ja homeiden kehittymistä ryömintätilassa silloin, kun rakennuspohjan kuivatus ja tuuletus ei ole oikein ja tehokkaasti toteutettu.
Tuuletettujen alapohjarakenteiden kosteusongelmat alkavat myös pääsääntöisesti aina silloin, kun salaojat ja rakennuspohjan kuivatusjärjestelmä ei toimi tai se on menettänyt selvästi tehoaan.
| Tuulettuvan alapohjan maatäytössä ei saa esiintyä vettä, eikä maan päälle saa asentaa muovikalvoa. |
Läpiholvattu alakerta (esimerkiksi rintamamiestalo-tyyppi) kastuu vielä helpommin kuin edellä mainitut perustustavat, mutta usein niiden korjaaminen on paljon helpompaa (välipohja vielä usein kuiva) näkyvissä olevien sisäpuolen rakenteiden johdosta, vaikka ulkoa tehtävien korjausten takia alkuperäiset tai huonosti toimivat salaojat joudutaan aina uusimaan.
Kastuneiden kellareiden kosteustekninen tutkimus on välttämätöntä tehdä ennen kellarikerroksen korjaussuunnittelua.
