Kastepiste

Kun myöhemmin rakennuksen elinkaaren aikana perusmuuriin ja alapohjaan kohdistuu rakennekosteuden lisäksi vapaan veden padotusta ja vesihöyryn painetta (salaojat eivät ole toimintakuntoisia tai niitä ei ole) ja kosteus nousee kapillaarisesti perustuksia ylöspäin, on myös betoniperustusten päällä oleva puuseinän alajuoksupuu, sekä seinän koolauspuiden alaosa ja lämpöeristeet vaarassa kostua joten suljetussa tilassa voi kehittyä bakteeri- ja homekasvustoa eloperäisiin materiaaleihin ja eristeisiin.

Vaikka betoniperustusten ja alajuoksupuun välissä olisikin kattohuopakaistale kapillaarikatkona, voi suhteellinen kosteus (RH) nousta seinän eristetilassa (vesihöyryn osapaine korkea, höyry muuttuu kastepisteessä vesimolekyyleiksi) 70% kriittisenä pidetyn rajan yli, joka mahdollistaa mikrobipesäkkeiden kehittymisen kun tila on suljettu, lämmin ja tuulettumaton, sekä sisältää eloperäisiä materiaaleja ja lämpöeristeitä.

Alapohja joka on peitetty muovimatolla tai muulla vesihöyryn liikkeen estävällä materiaalilla, tuottaa helposti rakenteeseen jääneen seosveden haihtumisen (vesihöyry tiivistyy -> muovimaton alla -> vesimolekyyleiksi = kastepisteessä) ansiosta massiivisia materiaalien emissioita kun emäksinen kosteus hajoittaa materiaaleja uusissakin rakennuksissa.

Lisäksi varma kastepisteen toteutuminen lisää kosteusrasitusta puusta rakennetussa seinässä. Kastepiste voi toteutua jokaisessa ulkoseinässä jossakin kohtaa ja riippuu eristetyn seinän sisäpinnan rakenteesta, eteneekö asukkaiden normaaleista toimista syntynyt vesihöyry (kosteuden siirtäjinä eristetilaan diffuusio ja konvektio) tehokkaasti seinän läpi ulos, vai tiivistyykö vesihöyry seinän sisäpuolen pinnoille puutteellisen ilmanvaihdon (ylipaineinen sisäilma) johdosta. Ulkoseinän vesihöyrynvastuksen tulee pienentyä (1:3-5) seinän ulkopinnoille mentäessä.

Katso sivuilta myös osio Ilmanvaihto.