Basillus cereus -bakteeri

Bacillus cereus- bakteereista osa (noin puolet) tuottaa kereulidi-toksiinia= mikrobimyrkkyä.

Pesäkkeessä vallitsevat olosuhteet määräävät bakteerin myrkyntuottokyvyn, joka joillakin Bacillus- lajeilla- ja bakteerikannoilla voi olla jopa satakertainen verrattuna muihin lajeihin.

Rasvaliukoisena kereulidi imeytyy ihmisen elimistöön ja muuttaa solukalvot kaliumioneja läpäiseväksi.

Tämä ominaisuus liittyy toksiinien rasvaliukoisuuteen jossa kereulidi valinomysiini-toksiinin tavoin pääsee imeytymään ihmisen solukalvojen läpi solun mitokondrioihin. Ihmisen soluissa kereulidi tuhoaa mitokondrioiden toiminnan, josta soluille syntyy ongelmia energian saannissa, tapahtuneeseen mitokondrioiden vahingoittumiseen solut reagoivat käynnistämällä hallitsemattoman apoptoosin = solun itsetuho.

Myös kereulidi pysäyttää, kuten Streptomyces griseus- bakteerin tuottama valinomysiini, ihmisen luontaisesta immuniteetistä huolehtivien NK- tappajasolujen toiminnan.

Bacillus cereus on yleinen kosteusvaurioituneissa rakennuksissa ja esiintyy pölyssä, vesissä, rakennusmateriaaleissa kuten laasti, tasoitteet, ja eristeet.

Basillus cereus- bakteeri tuottaa erittäin kestäviä itiöitä jotka ovat vaikeita tuhota. 

Bacillus cereuksen tuottama kereulidi on myrkyllinen kaikille ihmisen solutyypeille pieninäkin pitoisuuksina, erityisesti kuuloelimille ja puolustuksen NK-soluille.

Bacillus cereus on maaperäinen bakteeri jonka optimikasvulämpötila on n. 30 °C-astetta, mutta pärjää 5...50 °C:n lämpötila-alueella, mieluummin happamassa (pitkäaikaisesti kastunut ja neutraloitunut betoni) ympäristössä, minimi pH 4,9 ja tulee toimeen sekä hapellisissa että hapettomissa ympäristöissä.

Myrkkyä tuottavien Bacillus- bakteereiden esiintyminen yleisesti kosteusvauriokohteissa selittää osaltaan korva-, silmä-, iho- ja hengitystieoireiden lisääntymistä mm. kouluissa, päiväkodeissa  sekä  kosteus- ja mikrobivaurioituneissa asunnoissa ja työpaikoilla.

Kereulidi vaikuttaa myös hapesta riippuvaisiin soluihin, kuten sydänlihas, keskus ja ääreishermosto sekä haiman insuliinia tuottaviin soluihin.

Bacillus amyloliguefaciens- bakteeri tuottaa amylosiini-myrkkyä ja esiintyy kohtuullisen usein kosteusvaurioituneiden rakennusten mikrobinäytteissä.

Bacillus amyloliguefaciens bakteeri tuottaa lisäksi lipopeptidiä, joka ei ole myrkyllinen, mutta tehostaa amylosiini-myrkyn vaikutusta kehossa. Amylosiini-myrkky on erityisen haitallinen jos sitä pääsee sisäilmasta hengitysteihin. Sama bakteerikanta tuottaa myös sienille toksista= myrkyllistä fengysiinia ja solukalvoa hajottavaa surfaktiinia.

Solujen pääasiallinen ioni on kaliumioni ja solun ulkopuolella on natriumioni.

Kalium ja natrium-eron  ylläpitoon solut käyttävät pääosan tuottamastaan energiasta, tähän eroon perustuu hermoston toiminta. Amylosiinille altistuminen estää myös keuhkosolun kasvun kokonaan. 

Amylosiini on lineaarinen peptidi, jonka toisessa päässä oleva polyeenihäntä lukitsee amylosiinitoksiinin biologisiin kalvoihin ja muodostaa niihin kalium-, natrium- ja kalsiumioneja läpäisevän kanavan. Häiriintynyt kanava ohittaa luontaisen järjestelmän ja sekoittaa kalium- ja natriumpitoisuuksien eron.

Amylosiinin haittavaikutukset voivat kohdistua myös hermoimpulssien kulkuun ja sydämen toimintaan.

Basillus licheniformis - bakteeri tuottaa myrkyllistä surfaktiinia joka on lämpökestoinen pienimolekyylinen lipopeptidi joka tekee ihmisen solun/ solukalvon läpäiseväksi haitallisille aineille.

Surfaktiini ärsyttää ja vaurioittaa limakalvoja ja edistää siten haitallisten bakteereiden ja virusten tunkeutumista kudoksiin. Tämä Bacillus licheniformis bakteeri esiintyy kosteusvauriorakennusten sisäilmassa.

Bacillus subtilis- bakteeri tuottaa myös myrkyllistä ja ihmisen soluille erittäin haitallista surfaktiinia.

Myrkkyä tuottavat Bacillus- bakteerit esiintyvät yleisesti kosteusvaurioituneissa rakennuksissa ja erityisesti ilmanvaihtokanavissa, joihin aina kertyy kosteutta poistoilman mukana.