Sienet, hiivat ja homeet

Sienet ovat eukariootteja. Ne ovat bakteereja paljon muotorikkaampi eliöryhmä ja omaavat kyvyn hyödyntää tehokkaasti, ilman ajallista tai paikallista rajoitusta ympäristönsä orgaanisia yhdisteitä.

Sienet muodostavat laajan ja vaihtelevan ryhmän tumallisia organismejä. Ne voidaan jakaa kahteen ryhmään, hiivasieniin ja rihmasieniin. Hiivasienet muodostavat yksisoluisia, pyöreitä tai ovaalin muotoisia soluja, jotka ovat paljon suurempia kuin bakteerisolut.

Rihmasienet ovat monisoluisia sieniä, jotka kasvavat rihmastoina. Rihmasto on selvästi paksumpaa kuin bakteerisolu tai sädesieni= aktinomykeettirihmasto, sienestä riippuen läpimitaltaan keskimäärin 5-10 mikrometriä (= mikrometri on tuhannesosa millimetristä)

Sienistä noin 200 aiheuttaa tauteja ihmisille.

Sienisolua ympäröi soluseinä, joka on kuitumaista kitiiniä ja amorfista B-glykaania, joka on glukoosin eli rypälesokerin polymeeri. Kitiini on N-asetyyliglukosamiinista B-1,4-sidoksin muodostunut polymeeri, joka antaa solulle ja sienirihmalle muodon. Kovalenttiset sidokset kitiinin ja glukaanien välillä tekevät soluseinästä kovan ja kestävän rakenteen. Soluseinässä on lisäksi mm. glykoproteiineja, jotka ovat useiden patogeenisten sienien pinta-antigeeneja.

Sienisolujen pinta on vettä hylkivää eli hydrofobista (rasvaliukoinen), joka johtuu solujen pintaa peittävistä hydrofobisista proteiineista eli hydrofobiineista. Hydrofobiinit ovat erittäin hydrofobisia molekyylejä, jotka muodostavat merkittävän osan sienten soluseinän proteiineista.

Monet sienet, esimerkiksi Aspergillus nidulans muodostavat vettä hylkiviä suvuttomia itiötä, joiden pinnat ovat peittyneet hydrofobiineilla. Koska sienten soluseinässä ei ole haihtumista estävää vahamaista kerrosta kuten kasveilla, sienet ovat herkkiä kuivumaan ja vaativat siksi kosteaa ympäristöä kasvualustakseen, vaikka tulevat toimeen paljon pienemmällä vesiaktiivisuudella kuin bakteerit.

Lue myös Sienten kasvu ja Homeet kosteusvauriorakennuksessa