Sienten kasvu
Kaikki sienet tarvitsevat orgaanisia yhdisteitä hiilen ja energian lähteeksi. Sokerien ja tärkkelyksen lisäksi ne pystyvät käyttämään hiilenlähteekseen useita kasvirakenteita mm. ligniiniä. Typenlähteeksi sienet käyttävät joko orgaanista tai epäorgaanista typpeä, mutta niiden typentarve on usein pienempi kuin bakteereilla. Vaikka sienten kasvuvaatimukset ovat melko yksinkertaiset, ne tarvitsevat pääravinteina kaliumia, magnesiumia, kobolttia, sinkkiä ja mangaania.
Sienet ovat kestävämpiä osmoottista painetta vastaan kuin bakteerit: ne sietävät korkeita sokeri ja suolapitoisuuksia, ja kykenevät elämään selvästi kosteusvauriobakteereita kuivemmissa olosuhteissa. Kun kasvupaikalla on lämpöä, kosteutta ja ravinteita, sieni kasvaa paikallaan ja tuottaa vähän itiöitä, joka havaitaan joskus sisäilman mikrobi-itiötutkimuksissa, vaikka voidaan nähdä olemassa oleva kasvusto.
Homeiden itiöt sisäilmassa lisääntyvät silloin kun kasvupaikan / pesäkkeen kosteus ja ravinto vähenevät tai syntyy kilpailua muiden mikrobien kesken. Itiöimällä homeet pyrkivät varmistamaan myös uuden kasvupaikan jossa elinmahdollisuudet paranevat.
Sienien itiöt kestävät pitkiäkin aikoja epäedullisia olosuhteita, lämpöä, kuivuutta, kylmää, mutta kosteus on itiöille kuitenkin välttämätön, ainakin aika ajoin sitä on oltava saatavilla.
Sienet osallistuvat merkittävästi kasviperäisen aineksen hajotukseen ja niillä onkin bakteerien ohella tärkeä merkitys alkuaineiden kierrätyksessä. Ligniinin hajotus puusta tapahtuu luonnossa pääasiallisesti lahottajasienten vaikutuksesta. Tärkeitä lahottajasieniä ovat kantasieniin kuuluvat valkolahottajat, jotka hajottavat puusta ligniinin, ja ruskolahottajat, jotka hajottavat selluloosan, mutta ruskolahottajalta ligniini jää hajottamatta.
Valkolahoa esiintyy kasvavissa sekä maakosketuksissa olevassa puussa.
Ruskolahottajat erittävät orgaanisia happoja ja entsyymejä, joiden vaikutuksesta materiaalien rakenne muuttuu sienikasvuston levitessä, josta on seurauksena puun voimakas lujuuden heikkeneminen.
Hemiselluloosa ja selluloosa hajoavat sienen tarvitsemaksi sokeriksi. Pitkälle edenneessä ruskolahossa puun ulkonäkö muuttuu usein selvästi kun puu värjäytyy ruskeaksi, ja myöhemmin puun kuivaessa se halkeilee kuten palanut puu.Lievässä lahossa puun pinnassa ei havaita rihmastoa, joka vaikeuttaa alkulahon havaitsemista. Ruskolahottajia ovat mm. lattiasieni= serpula lacrymans.. kellarisieni= coniophora puteana..laakakääpä= porialantrodia sp..aidaskääpä= gloeophyllym sepiarium..saunakääpä= gloeophyllym trabeum.
Katkolahottaja tuhoaa puumateriaalin syiden poikkisuuntaisena. Rihmasienet suosivat happamia kasvuympäristöjä, joissa pH on lähellä 5. Sinistäjäsieni (esim. Aureobacidium) saastuttaa erityisesti puusta tuotettuja materiaaleja. Sinistäjäsienet eivät pysy pelkästään puun pinnalla vaan kasvusto jatkuu syvälle puun sisään. Sinistäjäsienet eivät kuitenkaan lahota puuta, vaan puun lujuus säilyy ennallaan.
