Ammoniakki
Ammoniakki on väritön, pistävänhajuinen ja ilmaa kevyempi kaasu. Ammoniakki sisäilmassa on indikaattori, jonka kohonneet pitoisuudet ilmentävät ongelmia sisäilman laadussa.
Ammoniakkia voi vapautua sisäilmaan rakennusmateriaaleista, maaleista, lakoista, puhdistus ja pesuaineista sekä ihmisten ja eläinten eritteistä.
Sisäilmassa havaittu ammoniakki viittaa myös rakennusmateriaaleissa kosteuden vaikutuksesta tapahtuviin haitallisiin proteiinien ja muiden orgaanisten aineiden hajoamiseen, joita ovat mm. kaseiini tasoitteissa sekä erilaiset liima-aineet.
Sisätiloissa tupakointi lisää myös selvästi sisäilman ammoniakkipitoisuutta.
Koska ammoniakkia vapautuu ilmaan monista muistakin lähteistä kuin rakennusmateriaaleista, ei siitä syystä voida määrittää ammoniakille terveysperusteista viitearvoa.
Sisäilman tavanomaisena ammoniakin pitoisuutena voidaan pitää arvoa 10-20 µg / ilmakuutio ja mikäli pitoisuus kohoaa arvoon 40 µg/ ilmakuutio, sitä voidaan pitää selvästi normaalia korkeampana.
Kohonneen ammoniakkipitoisuuden alkuperäinen syy tulee silloin selvittää, joita voivat olla kosteusvauriot rakennuksessa tai viemärivaurio joko asunnon sisällä tai rakenteissa.
| Ammoniakki kannattaa selvittää sisäilmasta myös silloin kun sisäilmassa havaitaan kosteuden ja lämpötilan muutosten mukaisesti vaihtelevasti joko pistävälle, mädänhajulle tai kun parketti on jostain kohtaa tummunut ja havainto on uusi. |
Sisäilman VOC- (Volatile Organic Compound) yhdisteet ovat pääasiassa peräisin neljästä eri lähteestä: ulkoilmasta, rakennus- ja sisustusmateriaaleista, mikrobien aineenvaihduntatuotteista sekä asukkaista. Asukkaiden lähteillä tarkoitetaan sekä ihmisten metaboliatuotteita, joita sisäilmaan jatkuvasti emittoituu, sekä erilaisten toimintojen vaikutusta sisäilman laatuun.
Kemiallisten sisäilmassa esiintyvien haihtuvien yhdisteiden kokonaismäärä ilmoitetaan termillä TVOC- Total Volatile Organic Compound, kuitenkaan kemiallisten yhdisteiden kohonnutta kokonaispitoisuutta ei voida suoraan käyttää terveyshaitan arvioinnissa.
Toisaalta kohonnut TVOC- pitoisuus (yli 600 µg / ilmakuutiossa) on osoitus kemiallisten aineiden epätavallisen suuresta määrästä sisäilmassa ja lisäselvitykset yksittäisten yhdisteiden tutkimiseksi ovat tarpeen.
Sisäilman kemiallisista yhdisteistä tehtävä VOC- tutkimus on hyvin toimiva ja tarkka - yhdellä mittauskerralla lähes 50:n kemiallisen yhdisteen osalta saadaan selvyys ja indikaatiot myös mikrobi- ja kosteusvaurioista rakennuksessa. Sisäilman VOC- tutkimuksessa havaitaan myös erilaisten materiaalien ja liimojen emissiot kosteassa ja emäksisessä ympäristössä.
Kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuudet ovat usein korkeimmat uudis- ja korjatuissa rakennuksissa. Kemiallisten aineiden enimmäispitoisuuksista asuntojen ja muiden oleskelutilojen sisäilmasta ei ole käytettävissä velvoittavia viranomaisohjeita tai standardeja. Myös asumisterveysohjeessa esitetyt arvot ovat luonteeltaan ohjeellisia.
Kosteusvaurioituneissa rakenteissa sisäilmaan pääsee usein sellaisia kemiallisia yhdisteitä, mitä materiaaleista ei suotuisissa olosuhteissa emittoidu.
