Haiseeko home?
Kosteus ja homevauriot ovat varsin yleisiä suomalaisissa asunnoissa ja rakennuksissa, myös työpaikoilla.
Merkkejä rakenteen kosteusvaurioista voivat olla materiaalien värin muuttuminen, maalin tai muun pinnoitteen irtoaminen, näkyvä homekasvusto, tunkkainen, usein pistävä tai maakellarimainen haju.
Hajuongelmien aiheuttajina ovat bakteeri- ja homeitiöiden tuottamat toksiinit= mikrobimyrkyt ja vegetatiivisten (kasvullisten) mikrobien tuottamat aineenvaihduntatuotteet (MVOC - Mikrobial Volatile Organic Compound), jotka ovat bakteerien ja sienten kasvun yhteydessä muodostuvia haisevia, haihtuvia yhdisteitä.
Haisevat yhdisteet ovat alkoholien, aldehydien, esterien, hiilivetyjen ja aromaattisten yhdisteiden seoksia jotka usein aistitaan asunnon sisäilmassa epäpuhtauksina ja mikrobiperäisinä hajuina.
Monilla näistä yhdisteistä on myös muita tuottajia, mutta erityisesti maan hajua muodostavat yhdisteet, joita ovat geosmiini, 2-isopropyyli-3 metoksipyratsiini, ja 2-metyyli-isoborneoli, ovat selvä osoitus mikrobikasvustosta rakennuksessa.
Pitkälle edenneessä kosteus- ja mikrobivauriossa "homeen hajua" tuottavat yhdisteet voidaan silloin havaita haistamalla. Nämä yhdisteet heikentävät limakalvojen vastustuskykyä, jolloin voi altistua erilaisille infektioille, myös suoria ärsytysoireita voi esiintyä.
Hajuindikaatio on luotettava, silloin kosteus on vaikuttanut jo pidemmän aikaa ja mahdollistanut massiivisen mikrobipesäkkeen kehittymisen. Pistävä haju voidaan havaita eriste ja puumateriaalien kastumisen jälkeen, vaikka kastuneet rakenteet olisivat jo kuivaneet.
Mikäli asunnossasi voi havaita "homeen hajua", ja huomaat sen tarttuvan vaatteisiin ja tavaroihin kun poistut asunnolta, on jo kiire tilata sisäilman tutkimus, sillä mikrobiperäinen hajuindikaatio on varma merkki kosteus- ja mikrobivauriosta. Mikrobiperäinen haju voi päästä rakenteista kaasuna sisäilmaan tai yhdessä itiöiden kanssa.
Niinpä sisäilman mikrobi-itiötutkimuksen "puhdas" tulos ei poista sitä mahdollisuutta, että asukkaiden oireilu jatkuu, kunnes pesäkkeet materiaaleista (esim purueristeet) joista haihtuvat mikrobimyrkyt ja kasvullisten mikrobien aineenvaihduntatuotteet sisäilmaan pääsevät, on tuhottu.
Kosteusvaurioituneissa rakenteissa pesäkkeestä sisäilmaan pääsevät mikrobi-itiöt ovat tyypillisesti hyvin pieniä, kooltaan vain muutamia mikrometrejä, (1-mikrometri= tuhannesosa millimetristä) joten pienimmät niistä (+ -1 mikrometriä) voivat kulkeutua hengitysteissä aina keuhkojen alaosaan asti. Keuhkojen alaosan rakkulasolujen (alveolien) kautta pienet itiöt voivat päästä ihmisen verenkiertoon, ellei immuunipuolustus onnistu niitä poistamaan.
| Kosteusvaurioissa esiintyvistä mikrobeista vain bakteereiden itiöt ja homeet ovat ihmiselle taudinaiheuttamiskykyisiä ja voimakkaiden myrkkyjen tuottajia. Erittäin haitallisia,voimakasta terveyshaittaa aiheuttavia ovat haihtuvat ja sisäilmaan sekoittuvat mikrobimyrkyt, jotka voivat päästä suoraan keuhkojen kautta elimistöön. |
Kosteusvaurioituneista rakenteista pääsee usein sisäilmaan sellaisia kemiallisia yhdisteitä, mitä materiaaleista ei suotuisissa olosuhteissa emittoidu. Yksi tällainen yhdiste on 2- etyyliheksanoli, joka VOC- tutkimuksissa yhdistetään muovimattoihin, kosteus ja mikrobivaurioihin sekä liimojen päästöihin.
Vanhempien rakennusten kastuneet rakennusmateriaalit ala- ja yläpohjassa sekä perusmuurissa lisäävät kemiallisten yhdisteiden lukumäärää ja emissioiden, sekä pienhiukkasten pitoisuutta usein niin paljon, että asuminen voi muodostua kestämättömäksi lisääntyneiden terveyshaittojen johdosta.
Erilaisia yleismikrobeja on elinympäristössämme jatkuvasti pieniä pitoisuuksia, mutta myrkkyä tuottavien bakteereiden ja homeiden kohonneet itiöpitoisuudet eivät kuulu terveelliseen sisäilmaan.
Myös kosteusvaurioissa esiintyvien bakteereiden ja homeiden haitallisuus vaihtelee suku- ja lajikohtaisesti.
Sisäilmatutkimusten tulosten arvioimisen selkiyttämiseksi eri mikrobisuvuille ja lajeille on STM.n asumisterveysohjeessa (2009) määritelty kosteusvaurioon viittaavat ja terveyshaittaa aiheuttavat mikrobi-itiöiden pitoisuudet.
Mikrobien tutkiminen sisäilmasta suoritetaan viljelymenetelmällä viranomaisten hyväksymien ja tuottamien ohjeiden mukaisesti (STM asumisterveysohje 2009).
Kvantitatiivisen analyysin ansiosta asumisterveysohjeessa annettujen raja-arvojen käyttö on mahdollista ja tulosten arviointi yksinkertaista. Homeet ja bakteerit (sädesienet) voidaan tunnistaa ja yleisbakteereiden kokonaispitoisuudet määrittää sisäilmasta myös DNA-perusteisella tekniikalla, joka on tarkka ja luotettava sekä nopeuttaa tulosten saamista huomattavasti.
Huoneilman ja rakenteista haihtuvien emissioiden VOC- MVOC- tutkimus on myös nopea tapa saada luotettava indikaatio rakennuksen kosteus ja mikrobivaurioista.
